Nippuside

Nippuside (tunnetaan myös letkunkiinnittimenä tai nippusideenä) on kiinnitysväline, jota käytetään esineiden, pääasiassa sähkökaapeleiden ja -johtojen, sitomiseen yhteen. Alhaisen hintansa, helppokäyttöisyytensä ja lujuutensa ansiosta nippusiteet ovat kaikkialla läsnä, ja niitä käytetään monissa muissakin sovelluksissa.

Tavallisessa nippusiteessä, joka on yleensä valmistettu nailonista, on joustava teippiosa, jonka hampaat tarttuvat räikkäpäähän muodostaen räikkämekanismin. Näin nippuside kiristyy eikä aukea, kun teipin vapaata päätä vedetään. Joissakin siteissä on kieleke, jota voidaan painaa alas räikkämekanismin vapauttamiseksi. Näin side voidaan löysätä tai irrottaa ja mahdollisesti käyttää uudelleen. Ruostumattomasta teräksestä valmistetut versiot, joista osa on päällystetty kestävällä muovilla, soveltuvat ulkokäyttöön ja vaarallisiin ympäristöihin.

Suunnittelu ja käyttö

Yleisin nippuside koostuu joustavasta nailonteipistä, jossa on integroitu hammastanko, ja toisessa päässä olevasta räikkämekanismista pienessä avoimessa kotelossa. Kun nippusiteen terävä kärki on vedetty kotelon läpi ja räikkämekanismin ohi, sitä ei voida vetää takaisin; syntynyttä silmukkaa voidaan vain vetää tiukemmalle. Tämä mahdollistaa useiden kaapeleiden sitomisen kaapelinipuksi ja/tai kaapelipuun muodostamiseksi.

Nippusiteen kiristämiseen tietyllä kireysasteella voidaan käyttää nippusiteen kiristyslaitetta tai -työkalua. Työkalu voi katkaista ylimääräisen hännän pään tasalle terävän reunan välttämiseksi, jotta vältetään terävä reuna, joka voisi muuten aiheuttaa vammoja. Kevyitä työkaluja käytetään puristamalla kahvaa sormilla, kun taas raskaampia versioita voidaan käyttää paineilmalla tai solenoidilla toistuvien rasitusvammojen välttämiseksi.

Ulkokäytössä ultraviolettisäteilyn kestävyyden parantamiseksi käytetään nailonia, joka sisältää vähintään 2 % hiilimustaa. Tämä suojaa polymeeriketjuja ja pidentää nippusiteiden käyttöikää.[lähde] Sinisiä nippusiteitä toimitetaan elintarviketeollisuudelle, ja ne sisältävät metallilisäainetta, jotta teollisuusmetallinilmaisimet voivat havaita ne.

Ruostumattomasta teräksestä valmistettuja nippusiteitä on saatavana myös palonkestäviin sovelluksiin – päällystettyjä ruostumattomia nippusiteitä on saatavana estämään galvaaninen hyökkäys erilaisista metalleista (esim. sinkkipäällysteinen kaapelihylly).

Historia

Sähköalan yritys Thomas & Betts keksi nippusiteet ensimmäisen kerran vuonna 1958 tuotemerkillä Ty-Rap. Aluksi ne suunniteltiin lentokoneiden johtosarjoihin. Alkuperäisessä mallissa käytettiin metallihammasta, ja niitä on edelleen saatavilla. Valmistajat siirtyivät myöhemmin nailon/muovi-malliin.

Vuosien varrella suunnittelua on laajennettu ja kehitetty lukuisiksi spin-off-tuotteiksi. Yksi esimerkki oli itselukittuva silmukka, joka kehitettiin vaihtoehdoksi purennyöriompeleelle paksusuolen anastomoosivaiheessa.

Ty-Rap-nippusiteiden keksijä Maurus C. Logan työskenteli Thomas & Bettsillä ja päätti uransa yrityksessä tutkimus- ja kehitysjohtajana. Työskennellessään Thomas & Bettsillä hän osallistui monien menestyneiden Thomas & Betts -tuotteiden kehittämiseen ja markkinointiin. Logan kuoli 12. marraskuuta 2007 86-vuotiaana.

Idea nippusiteestä tuli Loganille hänen kiertäessään Boeingin lentokonetehdasta vuonna 1956. Lentokoneiden johdotus oli kömpelö ja yksityiskohtainen urakka, johon sisältyi tuhansia metrejä johtoja, jotka oli järjestetty 15 metrin pituisille vanerilevyille ja kiinnitetty solmitulla, vahatulla, punotulla nailonnauhalla. Jokainen solmu oli kiristettävä kiertämällä nauha sormen ympärille, mikä joskus viilsi käyttäjän sormia, kunnes niihin kehittyi paksuja kovettumia tai "hampurilaiskädet". Logan oli vakuuttunut siitä, että tämän kriittisen tehtävän suorittamiseen täytyi olla helpompi ja anteeksiantavampi tapa.

Seuraavien parin vuoden ajan Logan kokeili erilaisia ​​työkaluja ja materiaaleja. 24. kesäkuuta 1958 jätettiin patenttihakemus Ty-Rap-nippusiteelle.